Tänä aamuna oli erikoinen herätys. Nelma tuli läähättämään ja vinkumaan sängyn vierelle kahtakymmentä yli kahdeksan. Ajattelin, että kuuluiko ulkoota jotain mitä se pelästyi vai onko sillä vaan niin kova hätä. Se ei olisi millään antanut mun edes pukea kunnolla ja tepsutteli kuin sekopää oven ja mun väliä. Ulkona se veti suoraan ensimmäiselle nurmialueelle ja ripulihan sillä oli. Ihan löysää. :( No nyt katsellaan tämä päivä ihan rauhassa. Riisiä, piimää ja raejuustoa täytyy mennä ostamaan kaupasta, jospa niillä selviäisi. Canicuria kun ei ainakaan voi antaa, kun viime talvena turposi naama. Mietin vain, mikä sai sen mahan noin sekaisin. Eilen se sai kyllä annoksen raakaa jauhelihaa, mutta ei sillä ennenkään ole siitä mennyt maha sekaisin. Että en tiedä sitten mikä tuli. Noh, kai se sitten siitä taas tervehtyy.
Tänään oli tarkoitus lähteä metsälenkille ja tehdä hakuruutukin, mutta täytyy nyt seurailla tytön kuntoa, että jaksaako se tänään mitään.