Viikonloppu meni Pöytyällä Lounais-Suomen Spanielikerhon järjestämässä MEJÄ-kokeessa. Oli ensimmäinen kerta meille molemmille ja tuli opittua kaikkea uutta. Ihmiset oli hirmu mukavia ja tuttujakin oli kokeessa mukana. Yläasteella "opitulla" suunnistuksella mentiin, kompassin käyttöä en varmaan ole koskaan oppinutkaan ja muutenkin lähes kaikki asiat oli uusia. Meidät uudet otettiin mukavasti vastaan ja opastettiin hyvin. Jäi paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita mieleen. Riistaeläimiä oli paljon metsissä, joidenkin jäljen teossa oli tullut hirviemä vasansa kanssa vastaan ja olipa jonkun jäljen läheisyydessä ollut kuollut kotkakin.

Mutta sitten itse kokeeseen. Eipä paljoa mainitsemisen arvoisia asioita.. Nelma kyllä lähti rauhallisesti jäljen alkua pitkin, mutta kokemattomuus paistoi läpi ja jossain vaiheessa ei vaan tajunnut mitä piti tehdä. Hetken aikaa kulki nenä maassa, mutta sitten taas kadotti jäljen ja meni omia reittejään. Tuomarilta ja oppaalta kävi kerjäämässä rapsutuksia ja kolme hukkaa siis tuli ja tulokseksi nolla. Tehtiin harjoitusjälkenä loppuun asti, mutta sekin meni miten sattuu. Makaukset merkkasi hyvin ja sorkkaa haisteli mielenkiinnolla. Oltiin melkein viimeisiä 33:n koiran kokeessa, joten Nelmallekin oli pitkä päivä takana autossa odottelua. Toisaalta sillä oli aikaa rauhoittua, mutta taisi väsyttää vähän liikaakin, kun päästiin vihdoin jäljelle. Opas sanoi, että kyllä Nelma nenäänsä osaa käyttää, että sinänsä ei mitään ongelmaa, mutta vaatii vain harjoittelua lisää. Ja sehän oli tiedossakin. :)

Päällimmäiseksi jäi kuitenkin positiivinen mieli viikonlopusta, koska ihmiset oli tosiaan mukavia ja tuli opittua niin paljon uutta. Nyt on hyvät eväät treenaamiseenkin, kunhan vaan jaksaa lähteä metsään rämpimään. Taitaa mennä ainakin pari päivää palautumisessa.. ;)